Pikseleitä
Pyyhkäisy näytöllä ja naama katoaa pois Ihminen on nyt vain sadepisara, se pyyhkäistään pois, sen annetaan liukua loputtomaan mereen jossa kukaan ei sen sanoja kuule Ei kukaan enää itke tai kirjoita runoja ohimeneville kasvoille kaupungilla Ja pikselit ovat vain pikseleitä ei niille viitsi säkeitä antaa Mitä jää kun rakkaudesta katoaa runous? Kun kaikki on vain pyyhkimistä ja välitöntä unohtamista Heräämmekö enää keskellä yötä intohimoon tuntemattomia kohtaan jos heidän kasvonsa ovat vain pikseleistä rakennettuja, äänettömiä ja tukahdutettuja tunteita? Minä rakastaisin jos olisin muutakin kuin pois pyyhkäisty Minä rakastaisin jos näkisin varjojen ihollasi leikkivän Minä rakastaisin jos kehosi olisi eikä vain harkitusti näkyisi Ihminen haluaa ihoa, ihminen haluaa sen iloa Me emme ole pikseleitä joita pois voi pyyhkiä