Kun me olemme menneet




Mitä jää jäljelle kun olemme poistuneet?
Kun viimeinen yksinäinen ihminen on kuollut pois?
Kun hänen luunsa ovat haihtuneet tomuksi

Jäljelle jää muinaisten raunioiden läpi humiseva tuuli
Kallio karu, ikuiset metsät joissa uusien lintujen laulu soi
Jää jäljelle valtoimenaan virtaavat kosket, sumuiset järvet ja aavat meret
Jää jäljelle fauna ja flora, monimutkaiset hyönteiset ja sienien rihmastot

Ei enää ihmisen puhetta kuulu, ei enää sanoja muistiin kirjata
Eivät enää tuhannet autot, laivat, lentokoneet ja junat savuta
Eivät enää hirviöiden tehtaat maata alleen peitä ja saastuta

Jossain avaruuden ikuisessa äärettömyydessä
matkaansa vielä tekee kultalevyinen satelliitti
nyt vailla suuntaa ja tehtävää
kiitää vain läpi avaruuden tyhjän
eikä kukaan sen viestejä ymmärrä

Kun me olemme menneet,
on kaikki silti hyvin ja oikein päin
ja vailla virheitämme, vailla haluamme tuhoavaa
Älä nyt siis sure kuolemaasi

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pelon aika

Helsingin Temppeliaukion kirkolla järjestettiin mittava poliisioperaatio johtuen terrori-iskun uhasta. Ja ei täydy olla pessimistinen tajutakseen että myös Suomessa tullaan jossain vaiheessa tekemään terroriteko, joka muistuttaa niitä tragedioita joita olemme nähneet muualla Euroopassa. Suomalaisia islamisteja on nousuut korkeisiin asemiin Isisin riveissä . Ja kuten on nähty, ei ISIS tai muut sen kaltaiset järjestöt ole ruvenneet vähemmän väkivaltaisiksi. Viimeistään nyt 2010-luvulla on käynyt selväksi että mitään maailmanrauhaa ei tule. 90-luvulla, Berliinin muurin murtumisen jälkeen syntyneet haaveet yhtenäisestä, liberaalin kapitalismin hallitsemasta maailmasta ovat viimeistäänkin nyt haihtuneet. Tosin jotkut jalat irti maasta-uusliberaalit varmaan vieläkin kuuntelevat jossain eurodancea ja nostalgisoivat ysäriä. Mutta jokainen yhtään realistinen ja asioista perillä oleva tajunnee että kaikki unelmat maailmanrauhasta hävisivät jo noin 16 vuotta sitten kaksoistornien raunioihin....
Lue lisää

Nautintoa!

Kuva
Nyt jotain hieman henkilökohtaisempaa kuin paasaamista yleisistä asioista. Ihailen ja oikeastaan kadehdin niitä ihmisiä jotka osaavat nauttia elämästään tällä enemmän tai vähemmän tuomitulla planeetalla. Niitä jotka eivät murehdi maailmanlopusta joka helvetin päivä kuten minä teen. Ihailen ihmistä joka vain on ja tekee sitä mistä eniten nauttii. Jollain tapaa täydellinen hedonismi on ratkaisu. Antaa vaan mennä. Nai, juo, polta, nuku myöhään, valvo pitkään, älä välitä muiden tuomitsevista katseista, tuhlaa rahasi, elä rauhassa ja anna toisten elää...Harmi vaan että itselleni tuo on ollut aina niin vaikeaa. En vain osaa päästää kunnolla irti. Koen jotain masokistista tarvetta takertua jokaiseen maailman epäkohtaan. Saan aina liiallisen viha- ja sympatiakohtauksen lukiessani maailman epäoikeudenmukaisuuksista. Ja sen takia ajaudun aika usein kyynisyyden ja pessimismin puolelle. Taidan vaan tietää vähän liikaa ajatuskapasiteettiini nähden.Yritän aina välillä olla lukematta uutisia ja ...
Lue lisää