Nautintoa!
Nyt jotain hieman henkilökohtaisempaa kuin paasaamista yleisistä asioista.
Ihailen ja oikeastaan kadehdin niitä ihmisiä jotka osaavat nauttia elämästään tällä enemmän tai vähemmän tuomitulla planeetalla. Niitä jotka eivät murehdi maailmanlopusta joka helvetin päivä kuten minä teen. Ihailen ihmistä joka vain on ja tekee sitä mistä eniten nauttii. Jollain tapaa täydellinen hedonismi on ratkaisu. Antaa vaan mennä. Nai, juo, polta, nuku myöhään, valvo pitkään, älä välitä muiden tuomitsevista katseista, tuhlaa rahasi, elä rauhassa ja anna toisten elää...Harmi vaan että itselleni tuo on ollut aina niin vaikeaa.
En vain osaa päästää kunnolla irti. Koen jotain masokistista tarvetta takertua jokaiseen maailman epäkohtaan. Saan aina liiallisen viha- ja sympatiakohtauksen lukiessani maailman epäoikeudenmukaisuuksista. Ja sen takia ajaudun aika usein kyynisyyden ja pessimismin puolelle. Taidan vaan tietää vähän liikaa ajatuskapasiteettiini nähden.Yritän aina välillä olla lukematta uutisia ja juttuja jotka käsittelevät sitä tuhon ja turmion kierrettä jossa tämä maailma näyttää olevan.
Mutta toisaalta, enpä näe paljoa tuhoa ympärilläni. Linnut laulavat ja lapset leikkivät taloyhtiön pihalla. Luen renesanssiajan kirjallisuudesta kertovaa kirjaa ja pohdin elämän tarkoitusta. Kirjoitan romaanikässäriä ja tätä blogia. Katson netflixiä. Tapaan kavereita ja perheenjäseniä silloin kun on mahdollista. Suunnittelen reissua Kaakkois-Aasiaan. Elämäni on kaikkea muuta kuin sitä apokalyptistä tuhoa ja luokkasotaa josta luen sekä kirjoittelen niin usein.
Entäpä jos tämä ihminen antaisi itselleen luvan vain olla. Koska en minä kaiken murehtimisenkaan jälkeen voi maailmaa muuttaa juuri lainkaan. Minä voin oikeastaan vain katsoa ja koittaa pitää huolta itsestäni sekä läheisistäni. Eikä siitä että päivittäin raivoan Donald Trumpista tai globaalista kapitalismista, ole mitään varsinaista iloa. Ja se vie minut aina kauemmaksi siitä ihailemastani joutilaisuuden sekä nautinnon taidosta.
Ja elämä on paljon mielenkiintoisempaa jos keskittyy hyviin asioihin ja unelmiin. Silloin voi ehkä päästäkin jonnekin. Ja lähes kaikki ihailemani ihmiset ovat olleet nautiskelijoita ja jahdanneet unelmiaan.
Ja ehkä nämä voivat olla parempia päiviä:
Ihailen ja oikeastaan kadehdin niitä ihmisiä jotka osaavat nauttia elämästään tällä enemmän tai vähemmän tuomitulla planeetalla. Niitä jotka eivät murehdi maailmanlopusta joka helvetin päivä kuten minä teen. Ihailen ihmistä joka vain on ja tekee sitä mistä eniten nauttii. Jollain tapaa täydellinen hedonismi on ratkaisu. Antaa vaan mennä. Nai, juo, polta, nuku myöhään, valvo pitkään, älä välitä muiden tuomitsevista katseista, tuhlaa rahasi, elä rauhassa ja anna toisten elää...Harmi vaan että itselleni tuo on ollut aina niin vaikeaa.
En vain osaa päästää kunnolla irti. Koen jotain masokistista tarvetta takertua jokaiseen maailman epäkohtaan. Saan aina liiallisen viha- ja sympatiakohtauksen lukiessani maailman epäoikeudenmukaisuuksista. Ja sen takia ajaudun aika usein kyynisyyden ja pessimismin puolelle. Taidan vaan tietää vähän liikaa ajatuskapasiteettiini nähden.Yritän aina välillä olla lukematta uutisia ja juttuja jotka käsittelevät sitä tuhon ja turmion kierrettä jossa tämä maailma näyttää olevan.Mutta toisaalta, enpä näe paljoa tuhoa ympärilläni. Linnut laulavat ja lapset leikkivät taloyhtiön pihalla. Luen renesanssiajan kirjallisuudesta kertovaa kirjaa ja pohdin elämän tarkoitusta. Kirjoitan romaanikässäriä ja tätä blogia. Katson netflixiä. Tapaan kavereita ja perheenjäseniä silloin kun on mahdollista. Suunnittelen reissua Kaakkois-Aasiaan. Elämäni on kaikkea muuta kuin sitä apokalyptistä tuhoa ja luokkasotaa josta luen sekä kirjoittelen niin usein.
Entäpä jos tämä ihminen antaisi itselleen luvan vain olla. Koska en minä kaiken murehtimisenkaan jälkeen voi maailmaa muuttaa juuri lainkaan. Minä voin oikeastaan vain katsoa ja koittaa pitää huolta itsestäni sekä läheisistäni. Eikä siitä että päivittäin raivoan Donald Trumpista tai globaalista kapitalismista, ole mitään varsinaista iloa. Ja se vie minut aina kauemmaksi siitä ihailemastani joutilaisuuden sekä nautinnon taidosta.
Ja elämä on paljon mielenkiintoisempaa jos keskittyy hyviin asioihin ja unelmiin. Silloin voi ehkä päästäkin jonnekin. Ja lähes kaikki ihailemani ihmiset ovat olleet nautiskelijoita ja jahdanneet unelmiaan.
Ja ehkä nämä voivat olla parempia päiviä:
Kommentit
Lähetä kommentti