Pelon aika

Helsingin Temppeliaukion kirkolla järjestettiin mittava poliisioperaatio johtuen terrori-iskun uhasta. Ja ei täydy olla pessimistinen tajutakseen että myös Suomessa tullaan jossain vaiheessa tekemään terroriteko, joka muistuttaa niitä tragedioita joita olemme nähneet muualla Euroopassa. Suomalaisia islamisteja on nousuut korkeisiin asemiin Isisin riveissä. Ja kuten on nähty, ei ISIS tai muut sen kaltaiset järjestöt ole ruvenneet vähemmän väkivaltaisiksi.

Viimeistään nyt 2010-luvulla on käynyt selväksi että mitään maailmanrauhaa ei tule. 90-luvulla, Berliinin muurin murtumisen jälkeen syntyneet haaveet yhtenäisestä, liberaalin kapitalismin hallitsemasta maailmasta ovat viimeistäänkin nyt haihtuneet. Tosin jotkut jalat irti maasta-uusliberaalit varmaan vieläkin kuuntelevat jossain eurodancea ja nostalgisoivat ysäriä. Mutta jokainen yhtään realistinen ja asioista perillä oleva tajunnee että kaikki unelmat maailmanrauhasta hävisivät jo noin 16 vuotta sitten kaksoistornien raunioihin.

Samaan aikaan on havaittavissa useita merkkejä siitä että nykyisenlainen teollinen sivilisaatio on romahtamassa. Tätä asiaa voi mennä tutkimaan myös Redditin /r/collapse-sivulle (tosin varoitan; se voi olla melko ahdistavaa). Edessä näyttää olevan vaikeita ja kovia aikoja. Ja on jotenkin absurdia miten silti "asiantuntijat" Suomessa väittävät yhä asioiden olevan hyvin, koska talous kasvaa prosentin murto-osan paremmin kuin pahimman laman aikaan.

Toistaiseksi valtaosalla meistä rikkaiden länsimaiden asukkaista asiat ovat melko hyvin, ainakin jos vertaa planeetan keskimääräisiin elinoloihin. Maailman keskimääräisiä maita ovat mm. Indonesia, Etelä-Afrikka ja Guatemala (https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_Human_Development_Index#Medium_human_development). Pohjoismaat ovat yleensä lähes kaikkien samankaltaisten mittareiden huipulla, kaukana keskimääräisistä.

Voi hyvinkin olla että sosiaalisen epätasa-arvon lisääntymisen, ilmastonmuutoksen, pakolaisvirtojen ja muiden yleisten olosuhteiden vuoksi asemamme huipulla tulee romahtamaan. Jo nyt länsimaissa tikittää satojen miljardien eläkepommi ja oman sukupolveni edustajat ovat monin paikoin köyhempiä kuin vanhempansa saman ikäisinä. Työttömyys on yhä suurta ja automatisaation myötä se vain pahenee. Ja vaikka ratkaisuksi markkinoidaankin perustuloa, on se aika epätodennäköistä jos valtiot keikkuvat velkakriisien partaalla. Ikävä kyllä suuri osa ihmisistä tulee jäämään tulevaisuudessakin todennäköisesti kaikkien turvaverkkojen ulkopuolelle ja eliitin ero muihin vain kasvaa. Tämä taas aiheuttaa rikollisuuden lisääntymistä ja jopa sisällissotia. Pahimmillaan länsimaita voi odottaa tulevaisuudessa sama tila missä Lähi-itä on nyt. 

Toki jo nyt moni Suomessakin on saanut maistaa todellista köyhyyttä ja leipäjonot senkun kasvavat vaikkei sitä voikaan verrata kolmannen maailman köyhyyteen. Meistä lähes kaikki elävät vielä ainakin jonkin verran pinnan yläpuolella ja mahdollisuuksia parempaankin on. 

Terrorismin pelossa tiivistyy sen sijaan monet pelot. Terroristit ovat tuomassa kehitysmaiden raakuuksia sivistyneeseen länteen. Ja vastareaktiona on sitten noussut radikaali äärioikeisto, joka on myöskin valmis käyttämään terroria aseenaan. Jihadistit ovat onnistuneet; he ovat tuoneet pelon osaksi meidän arkeamme. Suomessa ei ole oikeastaan koskaan ollut syytä pelätä terroristeja (Edes 1960- ja 70-lukujen vasemmistoterrori ei koskettanut Suomea). Mut nyt elämme yhtäkkiä tilanteessa jossa sama terrori jota näemme uutisissa Lähi-idässä, alkaa lähestyä lintukotoamme. 

Mutta mitä tehdä? Mitä sitten jos ajaudumme väkivallan ja kaaoksen aikakauteen? Moni sanoo että nyt pitää äänestää oikein ja tehdä oikeita päätöksiä. Pitää lisätä kontrollia ja poliisin valtuuksia. Tottahan tuo on ainakin osittain, mutta kun iso pyörä alkaa pyöriä, niin pienen valtion yritykset suojautua historialta ovat aika epätoivoisia. 

Itse olen luopunut siitä ajatuksesta että voisin tehdä tai muuttaa yhtään mitään. Eikä minulla ole mitään velvollisuuksia siihen. En ole vastuussa sotkusta jonka imperialistiset suurvallat ovat valtapeleillään aiheuttaneet. En aio käyttää aikaani muiden sotkujen selvittämiseen. Eikä minulla ole mitään velvollisuuksia Suomen valtiotakaan kohtaan koska en liittynyt vapaaehtoisesti sen kansalaiseksi. Etenkään valtiollisia velvollisuuksia minulla ei ole jos se uhkaa toiminnallaan tehdä minun ja läheisteni elämästä vain hankalampaa ja kurjempaa. Me kaikki olemme vapaita niistä vaatimuksista, joita ns. yhteiskunta meille asettaa. Me olemme kaikki vapaita. Eikä meidän täydy pelätä byrokraattisten ja abstraktien kokonaisuuksien romahdusta. Toki pelko on ymmärrettävää, mutta esimerkiksi valtion romahdus ei suoraan tarkoita oman itsen romahdusta. Ihmiset ovat selvinneet vaikeistakin ajoista.

Kriisien ja pelon aikakaudella elämisessä on se hyvä puoli että silloin voi opetella parhaiten vapautumista ja pelottomuutta. Hyvissä oloissa on toki helppoa puhua, mutta silloin ei joudu todella kokemaan asioita eikä niin ollen opi muuta kuin teoriointia. Vasta kun ajat menevät rajummiksi ja pelon joutuu kohtaamaan silmästä silmään, voi sen voittaa. Ja vapautua ei voi jos ei tiedä elävänsä vankilassa. Miltei kaikki vaikeudet voi kääntää voitoiksi. En tarkoita nyt voitoilla mitään materiaalista taikka fyysistä, vaan kokemusta ja hengen puhdistamista. Vasta kun on käynyt läpi oman helvettinsä, voi kokea ylösnousemuksen. Ihminen tarvitsee vapautuakseen katartisen kokemuksen, joka iskee tämän maahan, mutta sitten nostaa ylös.

Maailmamme elää ehkä jonkinlaista katartista aikakautta, jossa kaikki kipu, ahdistus ja inho purkautuu ulos järisyttävällä voimalla.

Minä en enää pelkää. Aiemminkin vain odotan sitä kun järisyttävä kokemus hajottaa kaikki lukot sisältäni.