Lapsellista!
"You are free until you are about 5 or 6 years old"
- Charles Bukowski
Naapurissani asuu lapsiperhe, joten kuulen jatkuvasti lasten leikkivän sisällä ja taloyhtiön pihalla. Vaikka kyseessä on pääasiallisesti joukko iloisia ja elämänmyönteisiä ääniä, koetaan ne monesti "häiritseviksi". Lapset ovat häiritseviä ja heidän tulisi olla hiljaa sekä käyttäytyä kuten vanhemmat vaativat. Kaikki olemme nähneet (tai kokeneet vanhempina) lasten aiheuttaman kaaoksen. Monilta menee hermot ja ikävän usein se johtaa väkivaltaan lasta kohtaan. Usein syynä on vain se että lapsi on lapsi ja käyttäytyy lapsellisesti. Ja nykyään lasten käytöstä pyritään hallitsemaan yhä useammin myös antamalle näille psyykelääkkeitä.
Tietenkin on myönnettävä että monet lapset kärsivät ihan todellisista mielenterveysongelmista kuten ADHD:sta tai autimiskirjon sairauksista. Itselläni on diagnosoitu jo lapsuudessa lievää Asperger-piirteisyyttä, joka on vaikuttanut elämääni hyvässä ja pahassa. Toisin kuin monet muut, en ole kuitenkaan kohdannut piirteitteni takia suuria hankaluuksia.
Mutta yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme tuomitaan usein lähes kaikki mikä tulkitaan "lapselliseksi". Usein kielletään kaikki mikä on sopimatonta aikuisten maailmassa. Aikuisuus on hyvä asia, lapsellisuus taas huono. Ihmisen mittana pidetään sitä miten hyvin hän sopeutuu itsenäisen aikuisen elämään ja kuinka hyvin hän luopuu lapsellisista tavoista. Harva tietenkään pystyy mittoja täyttämään ja itsekin olen nyt 25-vuotiaana huomannut normien olevan pelkkä mahdottomuus ja virallinen ihanne. Työelämän ulkopuolella ihmiset käyttäytyvät hyvinkin lapsellisesti iästä riippumatta.
Mitä sitten on se "lapsellisuus" jota emme saisi osoittaa tai näyttää ja miksi se on niin kiellettyä?
Yksi vastaus, joka usein annetaan on se että lapsellisuus on vastuuttomuutta ja kehityksen puutetta. Lapsi ei ole kypsä ja hän ei koe vastuuta, vaan tekee mitä tykkää. Lapsi ei kykene ajattelemaan myöskään pitkäjänteisesti tekojensa seurauksia. Tämä johtuu jo aivojen kehityksen tasostakin. Ja jos aikuiset alkaisivat käyttäytyä samoin, olisi edessä kaaos. Jokainen tekisi vain mitä tykkäisi eikä mistään tulisi mitään. Tuon vuoksi "lapsellisten" piirteitten ilmenemistä on rajoitettava jotta sosiaaliset suhteemme ja yhteiskunta toimisi.
Lapsellisuus on siis myös yleisten normien vastustamista. Se on jatkuvaa arvaattomuutta. Lapsellinen käytös on villiä eikä soveliasta nykyaikaiseen, kellontarkasti kulkevaan yhteiskuntaan jossa ihmisen elämää määrittävät tiukat säännöt. Lapsellisuus ei ole pelkkää fyysistä ikää tai aivojen kehitystä, vaan myös normien vastaisuutta.
Mutta yksi mielenkiintoinen yksityiskohta lapsuudessa ja sen normien vastaisuudessa ovat mielikuvitusystävät. Lasta ei pidetä (ainakaan vielä) psyykkisesti sairaana vaikka tällä olisi näennäisen kuvitteellisia ystäviä, joille lapsi puhuu. Jos aikuinen toimisi samoin, ei menisi kauaakaan kun hänet lähetettäisiin psykiatrin puheille. Lapsellisuus on siis myös eräänlaista hulluutta ja eksentrisyyttä, jotka ovat lapsuuden ulkopuolella tabuja. Myös alastomuus, avoin puhe ihmiskehosta ja sen toiminnoista sekä oman kehon rajojen kokeilu nähdään tabuina.
Me pilkkaamme ja halveksimme usein lapsellisesti käyttäytyviä aikuisia. Ja useimmiten nämä jäävätkin yhteiskunnan jalkoihin tavalla tai toisella. Kun pitäisi löytää työpaikka tai tehdä tutkinto, ei "lapsellisella" ihmisellä ole siihen mahdollisuuksia. Hän on melko toivoton tapaus ja edustaa kiellettyjä käytösmalleja. Liian lapselliset päätyvät usein yhteiskunnan laidoille tai kokonaan sen ulkopuolelle.
Kun nykyinen, kaikkialta kontrolloitu ja suorituskeskeinen yhteiskunta saavuttaa yhä vahvemman aseman, muuttuu suhtautuminen lapsiin ja lapsellisuuteen yhä jyrkemmäksi. Kenties psyykelääkkeiden syöttäminen yhä nuoremmille lapsille on merkki siitä. Ehkä yhteiskunta opettaa meitä yhä enemmän ja enemmän kokemaan inhoa sekä pelkoa lapsia kohtaan, koska he edustavat sitä mistä meidän aikuisten tulisi hankkiutua eroon. Lapsuudesta tehdään yhä lyhyempi vaihe, jossa kasvavan kansalaisen tulee viipyä mahdollisimman lyhyen aikaa. Jo esiteininä olisi syytä alkaa miettiä sitä minkä alan koulutuksen haluaa.
Lapsia myös seksualisoidaan yhä enemmän. On joskus vaikea uskoa kuinka suoranaisen pornoja vaatteita kaupataan esiteini-ikäisille tytöille (ja jonkin kieroutuneen "tasa-arvon" myötä myös pojille). Tosin suoranainen pedofilia on kiellettyä. Mutta alaikäisille tehtyjen vaatteiden aikuismainen seksualisointi kertoo että ehkä kielto on aiemminkin pinnallinen (samoin kuin monet muutkin tabut). Ja samaan aikaan paljastuu yhä laajempia pedofiilirinkejä. Ei voi olla ajattelematta että kenties näillä asioilla on jotain yhteistä. Pedofiliassa tiivistyy eräänlainen kiero halu ja keino päättää ihmisen lapsuus. Se on kenties äärimmäisintä inhoa lapsia kohtaan.
Lapsellisuudessa ilmenee vapaus joka on myöhemmin kielletty. Meidän on myöhemmällä iällä lupa vain haaveilla lapsuuden vapaudesta ja viattomuudesta (jotka ovat ainakin osittaisia synonyymejä). On mielenkiintoista että samaan aikaan kun yhteiskunta muuttuu yhä "aikuisemmaksi", ilmestyy lukematon määrä supersankarielokuvia, jotka aiemmin oli suunnattu vain lapsille. Niiden kautta ihmiset ehkä haaveilevat siitä lapsuudesta jonka yhteiskunta (tai seksuaalinen hyväksikäyttäjä) on ottanut pois.
Mutta kaikkina aikoina mystikot, uskonnolliset henkilöt, filosofit ja taiteilijat ovat puhuneet lapsellisuuden puolesta. Se näkyy taiteessa aina antiikista nykyaikaan saakka. Oikeastaan koko juutalais-kristillinen kulttuuri perustuu kertomukselle viattoman lapsuuden (Paratiisin) päättymisestä. Kristinusko toi idean pelastuksesta "aikuisuuden" syntien katumisen ja anteeksiannon myötä. Jeesuskin kertoi kuinka Taivasten valtakunnassa kaikki ovat lastenkaltaisia. Voiko selvempää kehoitusta lapsellisuuteen olla? Ja sille henkinen traditiomme täällä länsimaissa perustuu. Vastapuolena sille on aina ollut maallinen maailma, jossa me kaikki syyllistymme aikuisuuden syntiin, joka virheellisesti tulkittiin seksuaalisuudeksi. Todellinen synti on ollut sivilisaatio itsessään, se minkä vuoksi uhraamme vapautemme ja viattomuutemme. Sivilisaatio ja järjestäytynyt yhteiskunta pakottavat meitä ottamaan osaa sotiin, riistoon ja institutionaaliseen väkivaltaan. Nuo ovat lapsellisuuden vastakohtia. Synti ei ole halu toteuttaa mielihaluja, vaan pyrkimys noudattaa tabuja synnyttävän yhteiskunnan sääntöjä.
Lapsellisuus on ehkä suurin vapautumisen muoto. Ja myös vaarallisin. Lapsellinen ihminen on se jota järjestäytynyt yhteiskunta ja valtio ei suvaitse. Hän on kieltäytynyt liittymästä osaksi yhteiskuntaa. Lapsellisuudessa kiteytyy romantikon ja taitelijan arkkityyppi; vapaa sielu joka luo ja toimii oman mielensä mukaan, milloin vaan ja missä vaan. Lapsellinen ihminen voi vaikka puhua taivaalle ja pitää sitä miellyttävänä. Teknokraattinen hyötyajattelu ja konformismi ei ulotu siihen. On vapaus ja idea siitä että voi tehdä kaikkea mikä on kulloinkin mahdollista. Lapsellisuus on myös unelmointia ja utopismia. Lapsi ei vielä tiedä että yksisarvisia tai lohikäärmeitä ei ole olemassa. Lapsen luomisvoima on tässä mielessä ainutlaatuista ja ylittää usein aikuisen mielikuvituksen.
Kehoitan ihmisiä lapsellisuuteen. Ainakin siis ajoittain. Tee sitä mikä tuntuu hyvältä. Piirrä tussilla kuvia seiniin, juokse ulkona alasti, puhu julkisesti ulosteestasi jos siltä tuntuu, ole romantikko, haaveile maailmasta jota ei ole olemassa, ihastu ensi kertaa, nauti kaikesta kuin se olisi ensimmäinen kerta. Ole utelias äläkä pelkää.. Älä kasva vanhaksi, koska vanhuus on kuolemaa. Kellään ei ole oikeasti valtaa ottaa sinulta pois viattomuuttasi tai vapauttasi. Lapsellisuus voi olla ainoa keino jolla voi päästä eroon siitä "yhteiskunnan" absurdiudesta ja sairaudesta mikä meitä ympäröi.
- Charles Bukowski
Naapurissani asuu lapsiperhe, joten kuulen jatkuvasti lasten leikkivän sisällä ja taloyhtiön pihalla. Vaikka kyseessä on pääasiallisesti joukko iloisia ja elämänmyönteisiä ääniä, koetaan ne monesti "häiritseviksi". Lapset ovat häiritseviä ja heidän tulisi olla hiljaa sekä käyttäytyä kuten vanhemmat vaativat. Kaikki olemme nähneet (tai kokeneet vanhempina) lasten aiheuttaman kaaoksen. Monilta menee hermot ja ikävän usein se johtaa väkivaltaan lasta kohtaan. Usein syynä on vain se että lapsi on lapsi ja käyttäytyy lapsellisesti. Ja nykyään lasten käytöstä pyritään hallitsemaan yhä useammin myös antamalle näille psyykelääkkeitä.
Tietenkin on myönnettävä että monet lapset kärsivät ihan todellisista mielenterveysongelmista kuten ADHD:sta tai autimiskirjon sairauksista. Itselläni on diagnosoitu jo lapsuudessa lievää Asperger-piirteisyyttä, joka on vaikuttanut elämääni hyvässä ja pahassa. Toisin kuin monet muut, en ole kuitenkaan kohdannut piirteitteni takia suuria hankaluuksia.
Mutta yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme tuomitaan usein lähes kaikki mikä tulkitaan "lapselliseksi". Usein kielletään kaikki mikä on sopimatonta aikuisten maailmassa. Aikuisuus on hyvä asia, lapsellisuus taas huono. Ihmisen mittana pidetään sitä miten hyvin hän sopeutuu itsenäisen aikuisen elämään ja kuinka hyvin hän luopuu lapsellisista tavoista. Harva tietenkään pystyy mittoja täyttämään ja itsekin olen nyt 25-vuotiaana huomannut normien olevan pelkkä mahdottomuus ja virallinen ihanne. Työelämän ulkopuolella ihmiset käyttäytyvät hyvinkin lapsellisesti iästä riippumatta.
Mitä sitten on se "lapsellisuus" jota emme saisi osoittaa tai näyttää ja miksi se on niin kiellettyä?
Yksi vastaus, joka usein annetaan on se että lapsellisuus on vastuuttomuutta ja kehityksen puutetta. Lapsi ei ole kypsä ja hän ei koe vastuuta, vaan tekee mitä tykkää. Lapsi ei kykene ajattelemaan myöskään pitkäjänteisesti tekojensa seurauksia. Tämä johtuu jo aivojen kehityksen tasostakin. Ja jos aikuiset alkaisivat käyttäytyä samoin, olisi edessä kaaos. Jokainen tekisi vain mitä tykkäisi eikä mistään tulisi mitään. Tuon vuoksi "lapsellisten" piirteitten ilmenemistä on rajoitettava jotta sosiaaliset suhteemme ja yhteiskunta toimisi.
Lapsellisuus on siis myös yleisten normien vastustamista. Se on jatkuvaa arvaattomuutta. Lapsellinen käytös on villiä eikä soveliasta nykyaikaiseen, kellontarkasti kulkevaan yhteiskuntaan jossa ihmisen elämää määrittävät tiukat säännöt. Lapsellisuus ei ole pelkkää fyysistä ikää tai aivojen kehitystä, vaan myös normien vastaisuutta.
Mutta yksi mielenkiintoinen yksityiskohta lapsuudessa ja sen normien vastaisuudessa ovat mielikuvitusystävät. Lasta ei pidetä (ainakaan vielä) psyykkisesti sairaana vaikka tällä olisi näennäisen kuvitteellisia ystäviä, joille lapsi puhuu. Jos aikuinen toimisi samoin, ei menisi kauaakaan kun hänet lähetettäisiin psykiatrin puheille. Lapsellisuus on siis myös eräänlaista hulluutta ja eksentrisyyttä, jotka ovat lapsuuden ulkopuolella tabuja. Myös alastomuus, avoin puhe ihmiskehosta ja sen toiminnoista sekä oman kehon rajojen kokeilu nähdään tabuina.
Me pilkkaamme ja halveksimme usein lapsellisesti käyttäytyviä aikuisia. Ja useimmiten nämä jäävätkin yhteiskunnan jalkoihin tavalla tai toisella. Kun pitäisi löytää työpaikka tai tehdä tutkinto, ei "lapsellisella" ihmisellä ole siihen mahdollisuuksia. Hän on melko toivoton tapaus ja edustaa kiellettyjä käytösmalleja. Liian lapselliset päätyvät usein yhteiskunnan laidoille tai kokonaan sen ulkopuolelle.
Kun nykyinen, kaikkialta kontrolloitu ja suorituskeskeinen yhteiskunta saavuttaa yhä vahvemman aseman, muuttuu suhtautuminen lapsiin ja lapsellisuuteen yhä jyrkemmäksi. Kenties psyykelääkkeiden syöttäminen yhä nuoremmille lapsille on merkki siitä. Ehkä yhteiskunta opettaa meitä yhä enemmän ja enemmän kokemaan inhoa sekä pelkoa lapsia kohtaan, koska he edustavat sitä mistä meidän aikuisten tulisi hankkiutua eroon. Lapsuudesta tehdään yhä lyhyempi vaihe, jossa kasvavan kansalaisen tulee viipyä mahdollisimman lyhyen aikaa. Jo esiteininä olisi syytä alkaa miettiä sitä minkä alan koulutuksen haluaa.
Lapsia myös seksualisoidaan yhä enemmän. On joskus vaikea uskoa kuinka suoranaisen pornoja vaatteita kaupataan esiteini-ikäisille tytöille (ja jonkin kieroutuneen "tasa-arvon" myötä myös pojille). Tosin suoranainen pedofilia on kiellettyä. Mutta alaikäisille tehtyjen vaatteiden aikuismainen seksualisointi kertoo että ehkä kielto on aiemminkin pinnallinen (samoin kuin monet muutkin tabut). Ja samaan aikaan paljastuu yhä laajempia pedofiilirinkejä. Ei voi olla ajattelematta että kenties näillä asioilla on jotain yhteistä. Pedofiliassa tiivistyy eräänlainen kiero halu ja keino päättää ihmisen lapsuus. Se on kenties äärimmäisintä inhoa lapsia kohtaan.
Lapsellisuudessa ilmenee vapaus joka on myöhemmin kielletty. Meidän on myöhemmällä iällä lupa vain haaveilla lapsuuden vapaudesta ja viattomuudesta (jotka ovat ainakin osittaisia synonyymejä). On mielenkiintoista että samaan aikaan kun yhteiskunta muuttuu yhä "aikuisemmaksi", ilmestyy lukematon määrä supersankarielokuvia, jotka aiemmin oli suunnattu vain lapsille. Niiden kautta ihmiset ehkä haaveilevat siitä lapsuudesta jonka yhteiskunta (tai seksuaalinen hyväksikäyttäjä) on ottanut pois.
Mutta kaikkina aikoina mystikot, uskonnolliset henkilöt, filosofit ja taiteilijat ovat puhuneet lapsellisuuden puolesta. Se näkyy taiteessa aina antiikista nykyaikaan saakka. Oikeastaan koko juutalais-kristillinen kulttuuri perustuu kertomukselle viattoman lapsuuden (Paratiisin) päättymisestä. Kristinusko toi idean pelastuksesta "aikuisuuden" syntien katumisen ja anteeksiannon myötä. Jeesuskin kertoi kuinka Taivasten valtakunnassa kaikki ovat lastenkaltaisia. Voiko selvempää kehoitusta lapsellisuuteen olla? Ja sille henkinen traditiomme täällä länsimaissa perustuu. Vastapuolena sille on aina ollut maallinen maailma, jossa me kaikki syyllistymme aikuisuuden syntiin, joka virheellisesti tulkittiin seksuaalisuudeksi. Todellinen synti on ollut sivilisaatio itsessään, se minkä vuoksi uhraamme vapautemme ja viattomuutemme. Sivilisaatio ja järjestäytynyt yhteiskunta pakottavat meitä ottamaan osaa sotiin, riistoon ja institutionaaliseen väkivaltaan. Nuo ovat lapsellisuuden vastakohtia. Synti ei ole halu toteuttaa mielihaluja, vaan pyrkimys noudattaa tabuja synnyttävän yhteiskunnan sääntöjä.
Lapsellisuus on ehkä suurin vapautumisen muoto. Ja myös vaarallisin. Lapsellinen ihminen on se jota järjestäytynyt yhteiskunta ja valtio ei suvaitse. Hän on kieltäytynyt liittymästä osaksi yhteiskuntaa. Lapsellisuudessa kiteytyy romantikon ja taitelijan arkkityyppi; vapaa sielu joka luo ja toimii oman mielensä mukaan, milloin vaan ja missä vaan. Lapsellinen ihminen voi vaikka puhua taivaalle ja pitää sitä miellyttävänä. Teknokraattinen hyötyajattelu ja konformismi ei ulotu siihen. On vapaus ja idea siitä että voi tehdä kaikkea mikä on kulloinkin mahdollista. Lapsellisuus on myös unelmointia ja utopismia. Lapsi ei vielä tiedä että yksisarvisia tai lohikäärmeitä ei ole olemassa. Lapsen luomisvoima on tässä mielessä ainutlaatuista ja ylittää usein aikuisen mielikuvituksen.
Kehoitan ihmisiä lapsellisuuteen. Ainakin siis ajoittain. Tee sitä mikä tuntuu hyvältä. Piirrä tussilla kuvia seiniin, juokse ulkona alasti, puhu julkisesti ulosteestasi jos siltä tuntuu, ole romantikko, haaveile maailmasta jota ei ole olemassa, ihastu ensi kertaa, nauti kaikesta kuin se olisi ensimmäinen kerta. Ole utelias äläkä pelkää.. Älä kasva vanhaksi, koska vanhuus on kuolemaa. Kellään ei ole oikeasti valtaa ottaa sinulta pois viattomuuttasi tai vapauttasi. Lapsellisuus voi olla ainoa keino jolla voi päästä eroon siitä "yhteiskunnan" absurdiudesta ja sairaudesta mikä meitä ympäröi.
Kommentit
Lähetä kommentti